Tämä toivottavasti ensi vuonna (2021) päivänvalon näkevä pentue on herättänyt paljon keskustelua.
Teen siis oman postauksen siitä miksi juuri tämä yhdistelmä:
1. Miksi ei elossa olevaa urosta? Eikö kukaan kelpaa?
Kyllä kelpaisi näyttönsä perusteella monikin nuori uros, Suomesta löytyy monta hyvää jalostuskoiraa, niin nuoria kuin vähän vanhempiakin. Mutta... Kaikkien niiden elossa olevien sukutaulusta löytyy sama yksilö joten jatkojalostusta ajatellen seuraava sukupolvi on taaskin umpikujassa JOS kumppania etsitään kotimaasta. Toiveissa olisi että pystyisin tulevaa pentuetta käyttämään niihin ihaniin uroksiin joita täällä on kasvamassa. On myös ei-sukulaisia joilla on jo jälkeläisiä tai on suunnitteilla jälkeläisiä toisen nartun kassa, joten nekään eivät ole vaihtoehto. Ja sitten on niitä joilta on pallit poistettu...
2. Uroksen suvussa on ollut autoimmuunisairauksia ja useampi sisarus on menehtynyt. Eikö se ole suuri riski? Miksi?
Kyllä, uroksen suvussa on ollut allergiaan tai autoimmuunisairauksiin viittaavia oireita, Häjyllä itsellään ei. Kun puhutaan karkeakarvaisesta hollanninpaimenkoirasta, puhutaan samalla myös pienestä geenipoolista. Myös muissa suvuissa on yksittäistapauksia joilla on autoimmuunisairauksiin viittaavia oireita, enkä ihmettele koska kaikki karkkarit ovat enemmän tai vähemmän sukua toisilleen. Kun sama yksilö kertautuu sukutaulussa useaan kertaan niin riskit aina suurenee - juuri se on yksi syy siihen että karkkarin geenipoolia yritetään laajentaa lisäämällä joukkoon lyhykarvaisia yksilöitä. Kertausten määrä vähenee ja tätä myötä riski sairauksiin vähenisi myös... toki voihan sieltä tulla myös ikäviä ylläreitä, mutta se on sitten ihan oma lukunsa.
Kasvattajakurssilla myös kerrottiin että yksilö periyttää ensisijaisesti itseään - ei sisaruksiaan tai isovanhempiaan vaikka toki niitä samoja geenejä löytyy. Häjyllä itsellään ei ollut mitään autoimmuunisairauksiin tai allergioihin viittaavia oireita. Emä on 1. polven risteytys ja Hiiskun emä Kiki ja emän emä Lani ovat edelleen elossa eivätkä tietoni mukaan kärsi terveysongelmista. Hiiskun emän Kikin veli Romi (eliii pentujen isosetä?) eli meillä kunnes kuoli todennäköisesti autoimmuunisairauteen enkä haluaisi että ketään joutuisi vastaavaa kokemaan.
Häjyllä itsellään on Suomessa 4 jälkeläistä kahdesta eri yhdistelmästä eikä niistä kellään ole autoimmuunisairauksiin tai allergioihin viittaavia oireita.
3. Uros kuoli 6 vuotiaana syöpään. Eikö se ole turha iso riskitekijä?
Syöpä ei periydy. ALTTIUS saada syöpä on joidenkin syöpien kohdalla osoitettu olevan perinnöllinen ominaisuus.
Tässä katkealmia syövän periytyvyydestä (lähde: kaikkisyövästä.fi)
"Valtaosa syöpätapauksista saa alkunsa perimän ja ulkoisten tekijöiden, kuten ympäristön ja elintapojen, yhteisvaikutuksesta.
Perinnöllinen geenivirhe ei välttämättä siirry kaikille saman suvun jäsenille, eivätkä kaikki virheellisen geenin saaneet sairastu syöpään.
On myös hyvä muistaa, että syöpäkasvaimessa tapahtuvat geenimuutokset eivät periydy jälkeläisille.
Miten tunnistaa perinnöllinen syöpä?
Perinnöllisen syöpäalttiuden voi tunnistaa siitä, että syöpään sairastutaan poikkeuksellisen nuorena tai että moni lähisukulainen sairastuu samaan syöpään."
Tästä päästäänkin koiraan joka esiintyy Suomessa useamman koira sukutaulussa. Äkkiä laskien tällä hetkellä on 76kpl Suomessa syntyneitä yksilöitä, mukaanlukien kaikki omat kasvattini. Tämä yksilö ja veljensä saivat syöpädiagnoosin noin 6 vuoden iässä kuukauden välein, joka siis ylempään lainaukseen viitaten kertoo jonkinnäköisestä alttiudesta perityvyyteen.. Yksilöt elivät eri puolilla Suomea ja silti...lähes samaan aikaan. Noh, noista 76 suomalaisesta yksilöstä joiden sukutaulussa tämä koira esiintyy on kuollut 5, eikä yksikään näistä viidestä ole tiettävästi kuollut syöpään. Tietenkään en tunne kaikkien näiden yksilöiden omistajia - tiedot on otettu jalostustietokannasta. Toivon että joku korjaa jos olen väärässä.
Sitten on se luusyöpä ja sen periytyvyys. Luusyövän syntymekanismia ei tunneta ja ihmisten kohdalla korkeintaan muutamalla prosentilla voidaan sanoa sen johtuvan perinnöllisestä alttiudesta. Suomessa on aiemmin käytetty karkkareiden jalostuksessa koiraa jolta myöhemmin löytyi luusyöpä. Sen jälkeläisistä kaksi on jo jouduttu lopettamaan luusyövän vuoksi (5v ja 7v). Kuulostaa kieltämättä pahalta. Toista näistä ehdittiin käyttää jo jalostukseenkin. Tutkin nämä sukutaulut ja katsoin löytyykö samoja yhteisiä sukulaisia kuin tuossa pentueessa josta kaksi on jo luusyövän vuoksi lopetettu. Ensimmäisissä 6 sukupolvessa ei kertaa samat koirat kuin tässä suunnitellussa pentueessa. Tutkin myös toisen tapauksen jossa käytetyllä uroksella todettiin myöhemmin luusyöpä, eikä senkään suvussa kertaa samat koirat kuin tässä suunnitellussa pentueessa. Toivon että nartun näiltä osin terve suku minimoi alttiutta sairastua luusyöpään.
4. Otat siis tietoisen riskin?
Kyllä. Nimenomaan otan tietoisen riskin. Jokainen pentue on riskipentue kun geenipooli on suppea. Tämän pentueen kohdalla olen tutkinut ja puntaroinut tarkkaan kaikki mahdollisuudet ja päädyin omasta mielestäni parhaaseen ratkaisuun mahdollisimman pienillä riskeillä kun katsotaan kokonaiskuvaa. Tämä ei tapahtunut hetkessä - urosvalintaa on pohdittu kesästä saakka. Kuten jo sanoin Suomessa on kasvamassa monta hienoa urosta joita toivon että pystyn tulevaisuudessa käyttämään tämän urosvalintani vuoksi.
Katsotaan mitä geenilotto tarjoaa.
